Este edessäsi
Siinä se lepää edessäsi. Työ, joka on odottanut jatkoa jo pidemmän aikaa. Sisälläsi kolkuttaa ristiriitainen tunne. Sinä tiedät että pitäisi jatkaa luovuuden kukkasten asettelua esiin ja palata niin sanotusti sorvin ääreen työstämään.
Mutta kynä on raskaampi kuin mitä muistatkaan, jonkin isomman voiman pakottaen sinut lopettamaan ennen kuin pääset alkuun. Jos yritätkään saada jotain sanaa ulos, se kaikki tuntuu kuralta ja valuvan viemäriin kuravesien sekä syksyn kuolleiden lehtien lailla.
Pahempaa onkin se tunne, jos ei synny mitään. Sisälläsi on musta aukko, jonne katoaa ajatukset ja tunteet. Kaikki jotka liittyvät siihen kadonneeseen ja sammuneeseen inspiraation paloon.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta ne, jotka ovat kirjoittaneet enemmänkin, tietävät yhden vähemmän rakkaan termin. Se tunnetaan englanniksi writer’s block-nimellä, joka voisi kääntyä kirjoittajan muuriksi.
Se on silti painajaismainen tilanne. Jos sitä voisi kuvailla kynällä, tuntuu siltä että kynän täyte on muuttunut pehmeäksi ja taipuisaksi, eikä yhteistyökyvytön kynä saa mitään järkevää ulos. Jos sitä pitäisi verrata ajatustasolla, tuntuu siltä kuin aivoissa sataisi tuhkaa ja pelkkä ajatuskin työntekemisestä saa sisuskalut vääntymään pahemmin kuin pesusieni kehonrakentajan sormissa.
Mistä se oikein tulee?
Se tulee salakavalasti ja kaikkein vähiten kutsuttuna. Ehkä se on pieni kivi, joka on asettunut luovan virran varteen. Olet ehkä tiennyt sen kiven olemassa olosta jo pidemmän aikaa, mutta olet vain unohtanut sen. Hiljalleen virta heittää muitakin aineksia kiven päälle. Savea, hiekkaa, ehkä ajopuita. Kun olet keskittynyt virtaasi ja sen tuomiin löytöihin sekä oivalluksiin, et huomannut kuinka takanasi onkin kasvanut vuori. Se on se jokin ongelma, jonka selättäminen vaatisi tarkempaa työtä ja tutkimista. Vuori oli kuitenkin kasvanut sen verran että se oli tyrehdyttänyt luovan virtasi kuivaksi.
Siinä ei ole mitään arkailtavaa, jos luovuus ei yllä paperille asti. Sen pohjalla on jokin asia, mikä vaatii käsittelyä. Jos se ei ole jokin unohdettu ongelma luovan virran alkuvaiheelta, se voi olla jokin muu asia mikä säteilee ajatustyöhön. Ehkä omaisen kuolema on ollut niin lamaannuttava, että kaikki aika menee suremiseen ja tukahduttaa luovuuden. Tai työelämässä on ollut niin vaikeita kilpajuoksuja aikaa vastaan, ettei ajatustyöstä irtoa niin kutsuttua mehua muuhun.
Oli syy mikä tahansa, luovuus kärsii.
Olet kuitenkin onnekas. Se, että edessäsi on este luomistyön osalta, ei ole maailmanloppu. Uskallan väittää että jokaiselle meistä tulee jossakin vaiheessa tarve pysähtyä ja katsoa sitä tyhjää paperia, joka odottaisi jatkoa aikaisempien kaveriksi.
Mitä voin tehdä?
Ikävämpi uutinen tässä tilanteessa on se, että siihen ei ole täysin nopeata ratkaisua. Jokainen kokee tällaisen tilanteen eri tavalla ja siihen ei ole suoraa oppikirjamaista vastausta. Mutta on joitain asioita, mitä olen kokeillut tehdä kun oma inspiraatio sekä luovuus takkuilee.
1. Älä yritä väkisin.
Kuten sairaille ja kipeille on annettu useasti ohjeeksi, paras asia on lepo ja välttää liikaa rasittamista. Voit ajatella asiaa myös käytännöllisesti: jos sinulla on jalka kipsissä, se ei parane juoksemalla. Jos yrität väkisin laittaa uutta tulosta luovaan virtaasi, ne saattavat olla teräväreunaisia kiviä mitkä keräävät helposti lisää roskia kiinni.
2. Pieni taustatutkimus
Ehkä se ongelma onkin jokin näkökulman puute. Voi olla, että omassa luovassa virrassa oleskelu on aiheuttanut pienen sokeanpisteen ajatustyöhön. Maailmassa on vaihtoehtoja lähteä tutkimaan lähteitä, dokumentteja tai mennä perinteiseen kirjastoon.
Koska jos ongelma onkin isompi ja vaikea ylittää, mitä jos kokeilee pilkkoa tiedonpalasilla sen useampaan osaan. Kunhan muistat varoa informaatioähkyä.
3. Ota kunnon etäisyys työhösi.
Ehkä olet ollut vähän liikaa työhuoneessa. Vaikka se on monelle meistä alttari ja valtakunta, jopa kuninkaatkin liikkuvat mahdollisuuksien mukaan. Kun kaikki näyttävät liian tutuilta tai mikään ei tunnu aiheuttavan inspiraatiota tai ajatuksia, pieni ympäristön vaihto on paikallaan. Ehkä tämä on hyvä syy rikkoa hieman sitä omien ajatusten oravanpyörää.
4. Puhu tästä muiden kanssa.
Et ole yksin. Monella on ollut hankaluuksia ja uskoa päästä jatkamaan. Vaikka vastapuolelta ei välttämättä tulee suoraa vastausta kuin kaupanhyllyltä, paineenpäästelyt ja huolen jakaminen keventää paljon oloa. Jo pelkkä stressi ja se paine siitä pysähtyneestä työskentelystä tuo useammalle meistä estettä päästä jatkamaan inspiraation osalta.
Mikäli on vaikea löytää keskusteluseuraa, aina voi kokeilla keskustella anonyymisti tilanteesi sopivassa ryhmässä.
5. Tee luovan tauon nimissä täysin muuta.
Me nykyajan ihmiset olemme hyvin paljon paikoillamme usein miten, vaikka emme ole unohtaneet ergonomian osalta mahdollisuuksia. Jos kerran ajatustyö takkuilee, ehkä uuden kokeilu tuo kaivattua näkökulmaa. Onhan esimerkiksi historiassa ollut oivia esimerkkejä, kuten Albert Einstein harrasti purjeveneilyä ja se toi hänen ajatustyölle vastapainoa. Harrastihan aikoinaan filosofit monia aktiviteetteja, kuten Platonilla oli muun muassa painia. Tai harvoille pieni luova tauko näytön tuijottamisesta voisi olla lautapeli-ilta hyvässä seurassa. Hyvä harrastus tuo hyvää vastapainoa työlle, kuten toimintaelokuvien näyttelijänä tunnettu Vin Diesel harrastaa pöytäroolipelejä. Joskus oikea aktiviteetti ruokkii työtäsi, kuten Tove Janssonilla kirjoitukset ja taide kulkivat lähes käsi kädessä.
Eikä se luova tauko tarvitse olla mitään kallista. Se voi olla shakinpeluuta, lukemista, lenkkeilyä, uusien ruokien kokkailua tai kenties uuden soittimen kokeilua. Jos se auttaa rikkomaan työstä seurannutta painetta ja kehittää sinua, se ei voi olla huonoa.
6. Anna aikaa.
Luovuus on virta, joka vaatii monta asiaa jotta se pääsee tarjoamaan elämää virran varteen ja kuohuihin. Yksi sellainen on aika. Kaikkien asioiden ei tarvitse heti tulla kohdalleen valmiiksi. Vaikka vanhalla kansalla oli sanonta siitä kuinka on helpompaa takoa kuumaa rautaa, jossakin vaiheessa sepänkin koura voi väsyä päämäärättömän takomisen tarpeesta.
Joskus on vain hyvä ottaa etäisyyttä ja antaa ajan kypsyttää. Se että ottaa viikon tai kuukauden tauon voi olla tarpeen ajatustyön osalta.
Tällaisia ajatuksia tuli tältä osin kasaan. Mikäli lukija on kanssa joutunut painimaan luovuuden kukkimattomalla taistelutantereella, kerro tässä ihmeessä kokemuksistasi.