Mitä viisaampi olet, sen enemmän sinulla on opittavaa. Kyllä luonto on tehnyt melkoisen kepposen. Joka puolelta työnnetään informaatiota, tietoa, uutisia ja tärkeitä tilannepäivityksiä kissapentujen ensimmäisistä askeleista elämänsä parhaimpiin juhliin. Meidän pitää olla ajan tasolla monesta asiasta. Tai ainakin meille on annettu sellainen illuusio. Tieto kun on valtaa ja me ihmiset osaamme olla uteliaita.
Voisi sanoa että me elämme aikaa, jona saamme enemmän tietoa kuin tarvitsisimme. Sanomalehdillä on oma painoarvonsa fyysisenä tiedotusvälineenä, televisio tarjoaa vielä perinteisiä keinona tarjota uutisia ja tiedotuksia, eikä internet palveluineen ja media-alustoineen jätä tiedon osalta katvealueeseen.
Onko se asiana sitten huono asia? Milloin saamme liikaa tietoa?
Jos lähdemme miettimään vuotta 2019, jolloin Covid-19 tuli maailmaan. Hiljalleen siitä puhuttiin pelottava maailmanlopun merkkinä, joka sai mitä suurimmat mittasuhteet tuli valohoidoista parannuksena ja rokotteiden ristiriitaisista tuloksista.
Tietojenkäsittely on vaikeampaa, kun tietoa tulee niin paljon. Eikä tutkimustuloksien seuraaminen ole aina itsestään selvyys, kun yksi tutkimuslaitos voi vahvistaa aikaisemman epäillyn eikä mene kauan kun toinen tutkimuslaitos kumoaa aikaisemmat opit. Ehkä paleontologiaa harrastavat osaavat samaistua tutkimusmäärän ja väittelyiden suhteen klassikkoaiheesta spinosauruksista.
Huomasitteko miten paljon informaatiota ja kysymyksiä sain aikaan jo yhden kirjoituksen aikana? Mikäli huomasitte saman, onneksi olkoon, olette saaneet informaatioähkyä. Tietotulva, joka aiheutti harhautumisen pääaiheesta.
On vaikea pysyä faktoista ja oikean tiedon valossa, kun tietoa tulee enemmän kuin ehtii prosessoimaan. Kuka voisi varmistaa oikean tiedon kunnolliseksi, kun ei ole itse ollut paikalla. Siksi onkin niin turvallista lukea uutiset ja olla visaampi kuin mitä eilen oli.
En rohkaise kuitenkaan pakenemaan kiven alle tai luolaan piiloon uutisilta tai muulta maailmalta. Voi jäädä mieleisiä uutisia lukematta ja kokematta. Oikeanlaisella informaationhaulla ja tutkimisella voi ruokkia paljon mielikuvitusta sekä löytää ehkä luovassa työssä puuttuvan palasen valkoisen paperin kammon selättämiseksi. Tästä tulee myöhemmin kirjoitusta ja omakohtaisia kokemuksia tekstimuodossa.
Mutta tiedonkeräily, se vasta onkin omalla tapaa koukuttavaa. Aina kun luulee löytäneensä yhteen ongelmaan ratkaisun keskusteluryhmistä ja tilastotietojen tuloksista, mieleen tulee yksi ongelma tai kysymys lisää. Se kysymysten sarja on kuin pullamurusten seuraaminen jäniksenkoloon. Kun on seurannut pullanmurusia tarpeeksi pitkälle, äkkipudotus onkin nopeampaa ja on vaikeampaa seurata jälkiä takaisin enää. Joku on saattanut syödä ne pullanmuruset ja alkuperäisen kysymyksen punainen lanka on kadonnut jonnekin jäniksenkolon alkupäähän. Jos sitä punaista lankaa on koskaan ollutkaan. Mutta me voimme vain pudota ja pudota, syvemmälle ja syvemmälle informaation sekä nippelitiedon viidakkoon.
Terveempää olisi ajatella sen valtavan informaation sijaan että miten paljon tietoa sinulla onkaan. Jos ajattelisi yhtä isoa tietokirjaa, se on täynnä informaatiota, enemmän kuin ehkä jaksat sisäistää. Mutta jos otat siitä sanoja osaksi arkeasi ja valintojasi, se on tietoa.
Joskus on hyvä vain sulkea puhelin, antaa uutisten mennä ja mennä ulos. Se että meille tarjotaan tietoa, ei tarkoita että kaikkea tietoa pitää ottaa heti talteen. Ehkä se tekee aivoillekin hyvää kun tuulettaa hieman ajatuksia. Eikö ole ratkaisevampaa katsoa ympärille hieman ja huomata ruudun, kirjan ja paperien ulkopuolella oleva maailma.
Onhan sitä elämää ruudun, ikkunan ja kirjan ulkopuolellakin. Se löytyy yllättävän nopeasti, vaikka se vaatisi omasta kuplasta poistumista.
Vastaa