Pyydän räpäyttämään pari kertaa silmiänne ja kuvittelemaan seuraavan. Se on helpompaa kuin luulet.
Valkeat hiekat rannalla, siniset aallot hyväilee varpaita ja etelän aurinko lämmittää poskia. Vieressäsi on lasillinen vasta puristettua, paikallisen appelsiinipuun sadosta juuri tehty vitamiinipommi. Kun saat kulauksen tuota raikasta juomaa, pystyt nostamaan upouuden kannettavan tietokoneen syliisi ja avaat vuosimaksulla toimivan tekstinkäsittelyohjelman, sekä kurkkaat räätälöidyn sähköpostipalvelun tuotoksia. Mutta silti odotat jotain. Se jokin kiemurtelee sisälläsi. Sen pitäisi olla paloa, joka pitäisi kesyttää. Näyttää vain siltä että sisäinen tulisijasi yskii pahimman kerran ja pihkainen puu paukkuu kituvan liekin seassa.
Kun räpäytät silmiäsi seuraavan kerran, oletkin seisomassa loskassa isäsi vanhan karvahatun kanssa. Olet halvalla ostelureissulla, nimittäin ikkunaostoksilla. Kävelet harmaassa maisemassa ja katselet ikkunoiden takana oleviin maailmoihin, missä juodaan hyvää ja kalliin kuuloisia kahvijuomia ylellisyystuotteena. Mutta mielesi on terävänä ja värit on kirkkaammat kuin koskaan. Lopulta tahdot pysähtyä alas ja istua hetkeksi, välittämättä siitä että olet roska-astian vieressä. Luova hetki ei katso aikaa ja paikkaa. Teet salapoliisin lailla työtä ja keräät ajatuksia pieneen vanhaan muistikirjaa, jonka ostit joskus alennusmyynnistä ja sinulla on huoltoaseman mainostekstillä varustettu kynä. Sait juuri keksittyä ratkaisun pitkän aikaan mielessä olleen ongelmaan ja teit äkkiä pari ranskalaista viivaa sekä sanaa paperille. Olosi tuntuu keveämmältä ja et malta odottaa tilipäivää, jotta saat tietokoneen ostettua. Sinulla on niin suurta paloa, ettei äidin tekemien villasukkien pilkistäminen vanhojen kenkien rei’istä haittaa mitään.
Voit avata silmäsi tähän hetkeen ja tähän tekstiin.
Saitko kahdenlaisesta maailmasta kiinni? Eikä ne kuulostakin värikkäiltä ja varsin räväköiltä vastakohdilta?
Puhun tällä kertaa hieman materiaalisesta puolesta. Elämme aikaa, jolloin ei tarvitse painaa asioita mieleen ja muistiin runojen sekä balladien muodossa, koska useammat meistä osaa kirjoittaa ja lukea. Silti olemme pystyneet vuosisatojen tekemään samaa: ajattelemaan.
Meidän apunamme on ajan saatossa ollut vaikka mitä apukeinoja laitteiden ja työkalujen muodossa. Enkä vain puhu erinomaisesta kahvista, joka toimii polttoaineena monelle kirjoittajalle yön pimeydessä. Ja se on valtava myös vaihtoehtojen määrä, mitä on keksitty tukemaan luovaa työtä. Yksi oikein makoisa maitokahvi mausteilla voikin avata tunnelmallisessa musiikissa inspiraatiolle luovan kukkasen valloille. Tai miksi ei myöskään voisi käydä vahinko inspiraation osalta: saattaa olla että riittää kun kuuntelee jonkun yksinäisen vanhuksen elämäntarinaa ja hakee muistojen murusista pienen polun isomman oivalluksen ääreen.
Materiaalilla ja isoilla kokemuksilla voi rikastuttaa arkea ja helpottaa omaakin työtä. Yksi napinpainallus ja tuore kahvi on hetkessä valmiina, eikä tarvitse hakea turvaa nokipannun ja kahvinjauhamisen lumoista. Kun tallennamme tekstiä abstraktiin pilvipalveluun ja saavutamme työtiedostot lähes kaikkialta, enää ei tarvitse tuskalle kirjoituskoneen äärellä kuutamoöihin ja paperia ei tarvitse kantaa mukana. Tai miten olisikaan uusi elämä uusissa maisemissa jossa kukaan ei tunne sinua ja voit luoda uuden identiteetin, eikä tarvitse kuunnella tuttujen sekä turvallisten kahvilan väen arkisista kommelluksista.
Raha ei taatusti tuo yksin onnea, mutta se helpottaa monessa asiassa. Se on karu, mutta toimiva fakta. Mutta onko kaikki mitattavassa kiiltävyydellä, nopeudella, ympäristön kuormituksilla turismin nimissä ja viimeisillä teknologian harppauksilla? Tuoko se uusi maisema sijoituskohteena toivottua tietä ajatustyölle?
Nimimerkillä on vanha kannettava. Se on niin vanha, että teoriassa sen ei pitäisi pyörittää nykyisiä Windows-käyttöjärjestelmiä. Siksi siihen on olemassa vaihtoehtoja, kiitos Linux-distrojen laajasta valikoimasta. Sieltä löytyikin yksi sopiva käyttöjärjestelmä antamaan kannettavalleni lisää elinaikaa. Miksi jokin asia pitäisi heittää pois, jos kerran sitä voi muokata? Onhan se hyvä antaa käyttöikää ja -aikaa vanhalle laitteelle.
Sama juttu on myös käytettävien ohjelmistojen ja sovellusten kanssa. Kiitos vapaille ohjelmistoille, tämäkin teksti on tuotettu avoimen koodin ohjelmistoon perustuvalla toimisto-ohjelmalla. Aluksi lähdin kokeilemaan puhtaasti uteliaisuudella näitä erilaisia ratkaisuja, mutta niistä tulikin pieni osa elämäntapaa.
Entä ne aurinkoiset matkat hiekkarannoille, eikö niiden visuaalisista silmäkarkeista voi ruokkia mielikuvitusta? Taatusti tämä kaikki näyttää hyvältä sosiaalisessa mediassa, sillä kuvat myy paremmin kuin kuvien takana olevat ajatukset. Voi olla myös mahdollista, että joku voi tarvita tavan harmaata elämää ravistelevan muutoksen. Se joka väittää nähneensä Suomen kokonaan, voisi varmaan esittää jokaiselta neliömetriltä valokuvan ja jokaisesta paikallisesta matkakohteesta historiakirjan? Montako unohdettua autiotupaa ja laavua odottaa nytkin uusia seikkailijoita kokemaan yhden yön pienen ja kauniin järven rannalla?
Entä tarvitsenko kalliin harrastuksen ruokkiakseni inspiraatiota? Kieltämättä hieno pakohuone kokemuksena ruokkii tunnin ajan aivosoluja haastamaan päätä tilanteen ratkaisemiseksi ja onnistuneesta teemasta voi puhua pitkään kavereiden kanssa. On myös vaihtoehto pelastaa jo kuolleen sukulaisen vanha kitara ja hankkia siihen kielet, jotta vanhat soinnut saisivat uuden elämän jatkaa eteenpäin. Vaikka sinusta ei tarvitse tulla seuraavaa huippusoittajaa, onhan se eri asia osata pari sointuakin kuin vain kuunnella. Plus kitaransoiton opettelu sormien motoriikan osalta haastaa aivojakin uuden opettelun osalta.
Silti kaikilla on vapaus valita parhaat työkalut ja keinot helpottamaan luovaa työtä. Polkupyöräilykin on tuloksen osalta matkustamista eteenpäin, mutta pyöräilyn opettamiseen on useampi tapa.
Tästä herättelen hieman itseäni hetkeen, ja kirjoituksien pariin. Olisin kiinnostunut kuulemaan lukijoiden ajatuksia seuraavasta.
1. Auttaako materiaali ja uudet kokemukset luovassa ajatustyössä?
2. Uskaltaisitko hypähtää kehityksessä taaksepäin ja kokeilla perinteisiä keinoja harjoittaa luovuutta?
Vastaa