On syksy
Lehdet havisee
Kaukana on talvikin
Kesän kuiskeet vielä mielessä
Halajan lämpöäkin
Yksin istuessani
Koleassa
Värejä
Näen ulkona
Puistossa hiljaisessa
Kilpailevat menneen loistossa
Hiljalleen hiipuvat poveen
Nurmen hiljaisen
Uinuen
Tuoksuja
Tunnen kasvavan
Puissa ja pensaissakin
Rikkautta melankoliassakin
Värähdän hetkestäni
Ajatukseeni
Pienoiseen
Pysähtyy
Maa ja taivaskin
Luonnon lepoon siirtyen
Poistuu lintuset estradilta
Kukkaset lakastuvat
Luomakunta vaan
Uinuu
Tulevaa
Odottavani
Nousua lepäävien
Kylmien torkkujen jälkeenkin
Koittaa aika loistojen
Kunhan vain maltan
Odottaa
Vaikeaa
Tuskaakin tunnen
Hämärässä istuen
Pimeämpää kohti kuljemme
On lyhtykin hukassa
Sisältäni mun
Haikeaa