Avainsana: novelli
-
Yksin metsässä
Miten onkaan orpo olo kun itseni ja myrskyn välillä oli vain kirkasta lasia sekä hieman peltiä. Maailma näytti niin erityisen mustalta, kuin lokakuun viimeisiä pimeitä öitä olisi puristettu yhteen yhdeksi ainoaksi yöksi. Tämä yö oli niin pimeää, että olin varma tähtienkin kadonneen jonnekin mustuuden sekaan pieneksi kosmiseksi pölyksi. Silti olin vain autossani. Jossakin tuolla myrskyn…
-
Hetki pellon hiljaisuutta
Olen kiitollinen siitä että kerrankin polkupyöräni rengas puhkesi. En löytänyt sen takia mitään muinaismuistoksi luokiteltavaa naulaa tai keräilyharvinaisuutta, joka olisi puhkonut sen. Eikä minun tarvinnut olla helpottunut siitä että olisin myöhästynyt jostakin. Kiitollisuus oli kaukana siitäkin, kun olin unohtanut renkaanpaikkausvälineet kotiin. Ei, mikään niistä ei aiheuttanut onnellisuutta. Se onnellisuus löytyi lähempää kuin arvasin. Monet kerran…
-
Sivellin on avain maailmoihin
1. Sisälläni kouraisi pahimman kerran. Se oli kylmä, joka hiipi selkäytimeen ja raapi raastimella hermoja. En saanut mitään annettua ulos ja se kaikki tukki mieltäni. Patti tuntui tukkivan suoniani. Se sai kouristamaan sormiani tiukempaan otteeseen. Viimein käteni teki nytkähdyksen ja isompi voima riisti minut pois luomisen tuskan parista. Paiskasin jälleen siveltimen lattialle. Tuo maalauksen instrumentti…